2.6.2011 Sika-Kyöstin luola
Nousiaisista, Hyrkön tilusten vierestä löytyy kaksikin luolaa. Luolamies tietää tarkat sijainnit.
Toinen sijaitsee jyrkänteessä, on melko tasapohjainen ja kuiva ja sopisi yöpymiseenkin.
Toinen on teräväreunainen ja kostea. Ei siis mikään makuupaikka, mutta hyvä puolustusonkalo, ampuma-aukolla varustettuna.
Lähellä luolia kasvaa valtava, lähes 10 metriä korkea, puumainen rauhoitettu kataja.
Sika-Kyösti
Kustaa Mikonpoika Nummelin (synt. Hyrkkö) eli Sika-Kyösti (s.1.10.1800, k. 30.4.1836) oli surullisen kuuluisa rikollinen, josta on paljon tarinoita etenkin Varsinais-Suomen kansanperinteessä.
Kustaa Nummelin oli käräjillä 40 kertaa. Hänet tuomittiin kaikkiaan 16 rikoksesta, joista viisi oli tuohon aikaan erittäin tuomittavaa murtovarkautta ja neljä hevosvarkautta. Varastettu omaisuus laskettiin 579 hopearuplaksi ja se vastasi arvoltaan 16 hevosta. Noin 12 vuoden aikana hän virui Turun linnavankilassa tutkintavankina yli neljä vuotta.
Ollessaan vankina Nummelin karkasi viisi kertaa: kaksi kertaa vankikuljetuksesta, kaksi kertaa vankienhoitajan talosta ja kerran Porin putkasta sahattuaan kahleensa poikki. Lisäksi hänen onnistui paeta Liedon Sillilässä suojelijansa entisen nimismiehen navetan vintiltä olkikaton läpi pidätysyrityksen yhteydessä.
Kun Kustaa Nummelin oli kesäkuussa vuonna 1835 jälleen kerran karannut, hän suuntasi Turun lähiseuduille.
Alueella tapahtui pian useita rikoksia, joita epäiltiin hänen tekemikseen. Nummelinin myös pelättiin kokoavan yhteen ison rosvokoplan. Kun laajat etsinnät eivät tuottaneet tulosta, määräsi lääninhallitus Liedon nimismiehen A.W. Landzettin jahtaamaan tuota pahamaineista rikollista. Rohkea ja neuvokas Landzett olikin oikea mies tehtävään. Myöhemmin hän kirjoitti etsinnöistään raportin, joka on jännittävä kuin salapoliisikertomus.
Landzett tiesi, että Nummelinilla oli useita suojelijoita maaseudulla. Eräs näistä oli raisiolainen räätäli, Henrik Laurén, joka asui Kerttulan kylässä Halavan torpassa. Landzett kävi tämän luona valepuvussa. Nimismies kertoi olevansa vankikarkuri ja suostutteli Laurénin järjestämään tapaamisen Nummelinin kanssa. Iltamyöhällä 30. huhtikuuta vuonna 1836 miehet kohtasivat maantiellä. 35-vuotiaalla Nummelinilla oli yllään sininen merimiespuku. Hänellä oli vaalea tukka, punertavat pulisongit ja iso arpi otsassa. Aseinaan hänellä oli puukko ja pistooli. Taskuissaan hän kanniskeli rahaa, viinapulloa, tupakkakukkaroa, tiirikoita ja ampumatarvikkeita.
Landzett oli sopinut Raision nimismies Tenlénin kanssa, että tämä vaanisi räätälin torpan lähettyvillä. Oli kuitenkin olemassa vaara, että Landzettin valepuku paljastuisi ennen kuin Tenlén ehtisi apuun: Nummelin nimittäin oli aiemminkin nähnyt Liedon nimismiehen.
Miehet kuljeksivat jonkin aikaa kolmistaan (räätäli oli mukana) ja suuntasivat sitten Raision kirkolle. Yhtäkkiä Nummelin tunnisti nimismiehen tämän valepuvusta huolimatta: "Sinähän olet Liedon Lantsetti!" Nimismies väitti hädissään, ettei ollut koskaan mistään Landzettista kuullutkaan. Nummelin rauhoittui hetkeksi, mutta ei lakannut epäilemästä. Voittaakseen aikaa Landzett ehdotti, että he murtautuisivat kirkkoon ja varastaisivat sieltä seinäkellon lahjaksi räätälille. Nummelin ryhtyi murtopuuhiin, mutta lopulta räätäli sanoi, ettei uskaltaisi ottaa kelloa. Sitten Nummelin yritti murtaa kirkkomaalla sijaitsevan Cavenin hautakappelin oven arvellen, että kappeli olisi hätätilanteessa hyvä piilopaikka. Ovi ei kuitenkaan auennut ja lopulta kolmikko päätti poistua kirkon luota. Räätäli meni edeltä, Nummelin ja Landzett seurasivat hiljaa perässä. He eivät ehtineet pitkällekään, kun epäluuloinen Nummelin yhtäkkiä vakuuttui: "Perkele vieköön! Sinä olet Liedon nimismies". Landzett väitti yhä vastaan ja matka jatkui. Nummelin ei hetkeen tehnyt mitään, mutta sitten hän vetäisi puukkonsa esiin: "Jompikumpi meistä kuolee". Landzett kohotti kiväärinsä. Nummelin astui muutaman askeleen taaksepäin ja veti pistoolinsa. Silloin nimismies ampui. Kustaa Nummelin kaatui maahan kuolettavasti haavoittuneena. - Näin siis A.W. Landzettin itsensä kertoman mukaisesti.
Asia tutkittiin käräjillä ja nimismiehen todettiin toimineen itsepuolustukseksi. Hänestä tuli nyt suuri sankari. Kenraalikuvernööri myönsi Landzettille 600 ruplan palkkion, jonka voi suhteuttaa rengin kunnollisessa työpaikassa saamaan 300 ruplan vuosipalkkaan. Lisäksi raisiolaiset keräsivät hänelle kunnialahjan, koska "hän päästi maakunnan senlaisesta waarallisesta ihmisestä ja suuresta pahantekiästä". Tapahtumiin saattaa kuitenkin liittyä jotain hämärää ja likaista. Asiakirjoista käy ilmi, että Nummelinin tappanut surmanlaukaus osui selkään. Miten se oli mahdollista, jos hän oli yrittänyt hyökätä nimismiehen kimppuun? Valehteliko Landzett raportissaan? Ampuiko hän todellisuudessa pakenevan tai pahaa-aavistamattoman miehen? Toisaalta asiakirjoissa vakuutetaan, että tapahtumapaikalta löydetty Nummelinin pistooli oli viritetty.
Lääninkanslian asiakirjoissa liikanimi Sika-Kyösti esiintyy ensimmäisen kerran 1832. Liikanimen Sika-Kyösti Kustaa Nummelin sai kansantarinoissa ensinnäkin siksi, että hänen uskottiin kykenevän muuttamaan itsensä siaksi, jolloin hän on ollut silmänkääntäjän roolissa. Toisen version mukaan Nummelin oli pakomatkallaan piiloutunut erään teurastajan Turkuun kuljettamaan sikakuormaan. Piiloutuminen tapahtui siten, että Sika-Kyösti veti ylleen teurastetun sian nahan ja röhki sikana kuljetushäkissä muiden sikojen joukossa. Kolmannen tarinaversion mukaan Sika-Kyösti sai liikanimensä varastettuaan sianpuolikkaan tai sikoja.
Sika-Kyöstin kuolinpaikalle Raisiossa hakattiin kallioon risti ja vuosiluku 1836 sekä nimikirjaimet S.G. (Svin-Gösta) ja todennäköisesti myöhemmin virheellinen päivämäärä 29.5. Lasten kerrotaan pelänneen tuota paikkaa. Kuolinkallion ohitus antoi aiheen kertoa Sika-Kyöstin kuolemasta ja muita tarinoita. Kallioon liittyy vielä ainoa Sika-Kyöstistä kertova kansanlaulu, jonka mukaan hän oli "varkaiden kuningas". Kalliokirjoitus muistutti raisiolaisia ja ohikulkijoita legendaarisen mestarivarkaan kuolemasta aina vuoteen 1960, jolloin TVH räjäytti kalliota uutta moottoritietä rakentaessaan.
Sika-Kyöstin hautapaikan tietää raisiolainen perinne sijaitsevan Raision kirkon emälaivan ja sakastin kulmauksessa siten, että katolta tippuva vesi putoaa haudalle. Näin Sika-Kyösti saa vielä kuolemanjälkeisenkin rangaistuksen. Käräjäpöytäkirjan mukaan ruumis tuli haudata hautausmaan laitaan.
- LÄHTEET: Wikipedia ja Raision kaupungin nettisivut
